Rakennusinventointi eli pytinkisyynäys

Inventointikohteena Taivassalossa oli 1800-luvulla rakennettu mäkitorppa, joka on nykyisin runoilija Heli Laaksosen kesäasuntona. 

Luennoitsija arkkitehti, rakennusrestauroinnin lehtori Eija Hesso Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta kertoi asiantuntevasti ja omaan kokemukseen perustuen miten kannattaa tehdä rakennuksen tutkiminen. Pohdittiin sitä mitä kannattaa korjata, mitä säilyttää.

 

Korjaushanke tulee aina harkita huolellisesti

Eija Hesso

Kokonaisvaltaisesti punnittu korjaushanke käsittää kohteen tutkimuksen, siihen perustuvan suunnitelman, sen perusteella toteutettavan korjauksen sekä korjauksen arvioinnin ja raportin tehdyistä toimenpiteistä. Korjauskohdetta tutkitaan monessa eri vaiheessa ja useista eri näkökulmista, korjaushankkeen eri vaiheissa suoritettaviin arvovalintoihin ja niiden perusteisiin.

Rakennusinventoinnissa kerätään rakennuksesta pohjatietoa, jonka perusteella pystytään määrittämään rakennuksessa säilytettäviä arvoja, joita ei saa vääränlaisin korjaustoimin tuhota. Inventointia käytetään myös apuna määriteltäessä rakennuksen arvoja esimerkiksi suojelukysymyksissä.

Museovirasto ohjekirjanen ”Talon tarinat”

http://www.nba.fi/fi/File/1112/talon-tarinat-opas.pdf

Tärkeä osa rakennusta koskevia tutkimuksia on rakennuksen piirteiden dokumentointi ennen kuin mitään purku- tai muita rakennuksen tilaa muuttavia toimenpiteitä tehdään. Suuremmissa kohteissa puhutaan rakennushistoriallisesta selvityksestä, ja tätä varten on Museovirasto julkaissut ohjekirjasen ”Talon tarinat”, jossa kerrotaan myös laajemmin selvityksen merkityksestä korjaustoimien eri vaiheissa. Rakennushistoriallisessa selvityksessä kootaan rakennuksen tiedot arkistolähteistä sekä kenttätöinä rakennuspaikalta. Tässä yhteydessä selvitetään muun muassa kaikki tilamuutokset, joita rakennuksessa on tehty. Samoin selvitetään erilaiset pintamateriaalit sekä tehdään väritutkimukset ja tapettidokumentoinnit. Väritutkimuksen avulla löytyvät esimerkiksi uudempien pintojen alla mahdollisesti olevat koristemaalaukset. Rakennushistoriallinen selvitys on tärkeä apuväline, jonka avulla saadaan kokonaiskuva rakennuksesta ja pystytään tarkemmin punnitsemaan eri aikoina muodostuneiden kerroksien säilyttämistä.

Rakennukseen tulee tehdä lisäksi kuntotutkimus ja vauriokartoitus, joihin kirjataan myös syyt mahdollisiin vaurioihin sekä niihin liittyvät korjaustoimenpiteet. Vauriokartoituksen avulla saadaan selville korjaustarpeen laajuus ja pystytään määrittelemään, mitä osia restauroitavista rakenteista pystytään käyttämään uudelleen tai korjaamaan entistämällä, mitä joudutaan rekonstruoimaan ja missä joudutaan tyytymään uudisrakentamisen tekniikoihin.

Pytinkisyynäys tutustuttaa rakennukseen

Pienemmissä kohteissa laajamittaiset inventoinnit ja dokumentoinnit voivat tuntua raskaalta ja aikaa vievältä puuhalta. Kun rakennukselle ei ole rakennussuojelustatusta voidaankin puhua vaikka pytinkisyynäyksestä eli selvityksestä, jossa rakennukseen tutustutaan perinpohjaisesti. Eihän korjauksiin kannata ryhtyä ilman hyviä pohjatietoja. Pytinkisyynäyksessä tutustutaan rakennuksen ominaispiirteisiin paneutumalla sen rakennustekniikkaan, muotokieleen eli tyyliin sekä pintamateriaaleihin ja niiden värimaailmaan.

Pytinkisyynäyksen avulla meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan, ymmärtämään ja arvostamaan sitä kokonaisuutta, joka rakennuksesta pihapiireineen on ajan kuluessa muodostunut. Rakennukseen on tullut eri aikakausien kerrostumia, joita menneet sukupolvet, isovanhempamme, vanhempamme tai edelliset omistajat ovat siihen tuoneet kunnostaessaan sitä omalla tavallaan ja oman arvomaailmansa mukaisesti.

Moniin vanhempiin sukupolviin oli iskostunut sananlasku ”köyhän ei kannata hankkia halpaa”, ja tämä on myös usein nähtävissä vanhoissa rakennuksissa. Aikojen kuluessa on tehty muutoksia, mutta ne on tehty aikakautensa korkealaatuisista rakennusaineista. Ne eivät ehkä aina vastaa tämän päivän kauneuskäsityksiä, mutta voisimmeko oppia katsomaan toisin? Sanonta, että vanhassa talossa tulisi asua ainakin yksi vuosi, ennen kuin alkaa sitä remontoida, pitää edelleen paikkansa. Tutkittaessa itse rakennusta kannattaa samalla hankkia yleistietoa vanhojen rakennusten korjaamisesta alan ammattilaisilta. Vanhojen rakennuksien parissa työskentelevät ihmiset osaavat neuvoa, kuinka entisajan rakenteita korjataan oikeaoppisesti.

Piirustukset apuvälineeksi

Tärkein tietolähde on aina rakennus itse. Vanhoja rakennuspiirustuksia saattaa hyvällä onnella löytyä kuntien rakennusvalvontaviranomaisilta – niitä ja jopa korjaustoimenpiteitä koskevia työselityksiä saattaa yhtä hyvin olla rakennuksen entisillä omistajilla. Arvokkaita tietoja voi paljastua myös entisten omistajien ja naapurien haastatteluissa. Samoin paikallishistorioista ja paikallismuseon kuvakokoelmista saattaa löytyä aineistoa, joka auttavat rakennuksen historian selvittämisessä.

Usein ei piirustuksia ole lainkaan olemassa. Rakennuslupakäytännöt ovat tulleet vasta 1950-luvun lopulla yleisesti kuntien toimialaan, mutta kaupungeissa on jo 1800-luvulta ja aikaisemminkin vaadittu jonkinlaiset piirustukset.

Maltti on valttia

Nykypäivänä tuomitsemme liian äkisti hävitettäviksi korjattavan rakennuksen vanhoja pintamateriaaleja, kiinteitä kalusteita sekä täydentäviä rakennusosia ja rakenteita. Vauriokartoituksenkaan ei pitäisi merkitä vanhojen pintojen repimistä pois harkitsematta, rakenteita kannattaa aina avata varoen. Kun syynäyksen, tiedonkeruun, piirustusten ja selvitysten myötä talomme tarina alkaa hahmottua ja omat ajatuksemme sen suhteen selkiytyä saatamme joutua katumaan alkuinnostuksessa hävitettyä. Miten oivaltaa ajoissa vanhan arvo, kun kaikkialta tulvivat mainokset uusista näennäisesti edullista materiaaleista ja nopeista nykyaikaisista korjaustavoista?

Voisimmekohan ottaa mallia runoilija Heli Laaksosesta? Hänen kesäpaikkansa edellinen omistaja oli merimies, joka oli luonut kotimökkinsä estetiikan maailmalta saamiensa vaikutteiden pohjalta. Hän oli maalannut pintoja kirkkailla väreillä, kiinnittänyt omatekoisia boordinauhoja katon rajaan ja liimannut uunin tukitankoon värikkäitä tuotemerkkejä hedelmien kyljistä. Heli säilyttää ja jatkaa aiemman asukkaan omaksumaa tyylisuuntaa. Helin punaiset taalainmaan hevoset uunin reunalla sulautuvat saumattomasti tuvan ilmeeseen. Kenelläkään muulla maailmassa ei ole tällaista mökkiä!